Kyllä täällä elossa ollaan :)

No niin. 16.6 on viimeksi kirjoiteltu jotain kuulumisia blogiin... On siis tainnut olla muuta puuhaa viime aikoina... Mutta täällä me olemme, tosin nyt on yksi kaksijalkainen lisää tässä perheessä!

Felix syntyi hieman odotettua aiemmin 22.9.2010 aamuyöstä (laskettu aika 5.11.) ja kaikki tapahtui melko yllättäen. Koirat saatiin onneksi hoitoon vanhemmilleni Sipooseen, kun Pade kävi töissä ja sairaalassa eikä ehtinyt koiria kovasti hoitamaan. Sairaalassa vietin itse pari päivää ja Felixin kanssa sitten reilun viikon. Koiria ikävöin kovasti ja kuulemani mukaan nekin meitä. Eve jaksoi odottaa meitä hakemaan melkein viikon ajan ennen kuin vanhempani kertoivat sen masentuvan eikä ruokakaan maistunut. Ylva ehti tänä aikana ihastua erityisesti isääni, joten mieskammo hieman helpotti. Isäni kuljetti koiria mukanaan metsässä työaikana ja ne saivat aika usein viilettää vapaana isän tarkastaessa hakkuita.

Koirien huoltoon osallistuivat myös kummatkin siskoni sekä äitini. Isosisko kun asuu vanhempien naapurissa. Hän siis ystävällisesti otti koirat mukaan kun vei kävellen tyttärensä päivähoitoon - ja opetti samalla Even ja Ylvan kulkemaan rattaiden vierellä :) Siskoni sai myös omaa aikaa kun lenkitti koiria iltasella ja lapset jäivät mummille hoitoon.

Koirat tulivat kotiin päivää myöhemmin kuin me ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Menin pihaan jossa koirat jo odottelivat ja ne juoksi haukkuen vastaan. Nauroin ja itkin ja koirat kiemurteli ja pomppi kun eivät tienneet miten olisivat intonsa näyttäneet!
Felixiä Eve vahti ensin kovasti. Jos Felix nukkui vaunuissaan sisällä, Eve kävi aina tarkistamassa että pojalla todella on kaikki hyvin. Minä siis nostin Eveä niin että pääsi hieman haistelemaan ja sitten kaikki oli taas hyvin. Eve myös kulki mukana jos Felixiä kannettiin jonnekin tai jos joku muu kuin minä pidin Felixiä sylissä. "Osaatko nyt varmasti?" Eve tuntui kysyvän.

Felixin ollessa nyt jo puolivuotias, on Ylva osoittautunut oikeaksi lapsenlikaksi. Ylvaa ei niin häiritse jos Felix vetää parrasta tai karvoista. Ylva tulee kuitenkin nuolemaan Felixin käsiä, jalkoja ja korvia ihan oma-aloitteisesti. Ylvan mielestä kaikki lattialle levitetyt täkit ovat niin mukavia että menee mielellään makuulle Felixin viereen. Eve kyllä tervehtii Felixiä ja nuolee mielellään varpaita mutta varoo pieniä mutta voimakkaita käsiä etteivät ne pääse tarraamaan parrasta kiinni.
Tässä vielä tuore kuva Felixistä, nyt jo 6kk eli 0,5v